Leffalista

Lauantai ja sunnuntai

2011-09-17T11:53:00.000+03:00

Lauantain ehdoton pääesiintyjä oli Moonsorrow. Bändin luonteen takia tuo ei festarilla toimi ihan niin hyvin kuin klubilla oleva kolme tuntinen versio. Ei varmaan ihan vähään aikaan tule nähtyä, mutta ehkäpä taas joskus. Biisillisesti soitettiin uutta kamaa ja myönnettäköön, että en niin hyvin tunne tuotantoa. Tullut kyllä kuunneltua, mutta Tulimyrskyä ei ainakaan tullut eikä myöskään aamupäivästä kotioloissa fiilisteltyä Kuolleiden maata.

Illalla viimeisenä oli Rotten Sound Club-lavalla. Toimii todella hyvin ja keikka olikin varsin pitkä. Tullut jotenkin totuttua lyhyempiin setteihin, vaikka ei niitä ehkä ikinä ole ollut. Parilla muulla keikalla kuitenkin nähty ja silloin aikaakin oli riittävästi. Uutta ja vanhempaa tuli, joten kaikki toimi täydellisesti. Lavan (eli siis sijainti sisätiloissa) lähistön pylväät häiritsivät aika paljon, mutta kun oli sivummalla niin näki sitten ihan lavaakin.

Näiden pääesiintyjien lisäksi Medeia ja Katatonia jäivät mieleen, joten voi sanoa launtain olleen selkeästi välipäivä.

HIFF 2011

2011-09-17T10:55:00.004+03:00

Tämän vuoden Rakkautta ja Anarkiaa on alkanut! Eilisen perusteella tilanne on hyvä ja tason luulisi ainakin paperilla olevan hyvä ja myös aika vaihteleva.

Listalla on 17 leffaa:

Guilty of Romance
Cold Fish
Mad Bastards
The Stool Pigeon
Red Nights
POM Wonderful Presents: The Greatest Movie Ever Sold
Asshole, Night Fishing (lyhäri)
Kill List
Jerry Cotton
13 Assassins
A Stoker
Arirang
The Unjust
I Saw the Devil
Once Upon a Time in Anatolia
Carancho
The Beast Stalker

Eilen oli kaksi ensimmistä eli 18:30 Guilty of Romance ja sen jälkeen Cold Fish. Kumpikin kuvasi eri tavaoilla japanilaisen perheen suljettua arkea. Toisessa tylsistynyt kotirouva aloitti työt kauppassa, bongattiin alastonmallikuvauksiin ja aloitti prostituution. Akvaarioiden maailmaan liittyvä Cold Fish aloitti vähemmän yllätten tavallisen perheen arjella, josta tyttären myymälävarkauden kautta siirryttiin sarjaurhaaja-trilleriin hassulla komediallisella tyylillä.

Cold Fishiä voisi hieman, siis vain hieman, verran Public Enemies-leffaan (ei se, missä on Christian Bale), minkä tilanteet vaihtuivat raakojen murhien ja komediallisten tilanteiden välillä. Muinoin R&A-foorumilla olikin siitä hauska kirjoitus, kun kirjoittaja ei oikein tiennyt mitä oli katsomassa. En muista oliko leffa silloin hyvä vain huono. Luultavasti oli ainakin jonkinlainen pettymys, vaikkakin kirjoitusta voisi miettiä muutenkin.

Tuska perjantaina

2011-07-29T17:42:00.000+03:00

Electric Wizard ei ollut ensimmäinen vaan alussa oli Arch Enemy. Keikka oli varsin hyvä erityisesti sen takia, että suurin osa biiseistä oli tuttuja. Uusin levy on ollut aika vähäisessä kuuntelussa, mutta sitä edeltävät kolme sitten sitäkin enemmän. Alkuajan tuotanto on jotenkin hallussa, mutta se ei taida olla ykkösenä kun miettivät tulevia ja nykyisiä settejään.

Wizard oli huikea! Harmillisesti edellinen Nosturin keikka jäi väliin, mutta sitä aikaisemmin tullut nähtyä bändi kertaaallen Tavastialla ja sen jälkeen 2008 Lontoossa Rise Above Recordsin bileissä. Siellä soitti moni muukin yhtiön bändeistä eli Electric Wizard oli viimeisenä.

Viimeinen mainittavat oli Morbid Angel. Nyt jotenkin sai kuitattua aikaisemman Tuskan keikan. Sen missaaminen harmittaa vielä ja ei toki ole mitenkään selitettävissä. Listalla oli myös muutama uusi kipale, mutta niistä en niin osaa sanoa.

Itse paikka oli varsin ikävä. Mieluummin olisi ollut puistossa kun semmoinen mahdollisuus olisi ilmeisesti ollut mahdollinen. Saa siten nähdä mitä tapahtuu ensin vuonna eli ainakin itse festari on samaisessa Sivulahdessa. Toivottavasti olisi hyviä bändejä kun hengailu noin muuten ei kiinnosta.

Jesus christ

2011-07-22T01:45:00.000+03:00

2010 on siis edellinen raportti, joten yritän taistella tulevan Tuska, Wacken ja Brutal Assaultin raporteilla. Miten ne liittyy leffoihin voi jokainen miettiä erikseen.

Perjantain saalis

2010-09-21T15:11:00.003+03:00

Perjantaina alkoi vuotuinen maratoni, mikä nyt muuttuikin aiottua lyhyemmäksi. Sunnuntaina alkanut sairasloma, mikä jatkuu vielä ainakin tänään, sotki hieman systeemejä ja lopulta maanantain ja tiistain R&A jäi/jää kokonaan väliin. Toivottavasti tästä ei tule mikään tapa, kun muutenkin leffoja muutenkin on ollut aika vähän. Ensi viikonlopulle saattaa ilmaantua jotain, mutta se on vielä avoinna.

R oli oikeastaan varsin hyvä kuvaus tanskalaisen vankilan huumekaupasta ja yleisesti meiningistä. Meininki oli elokuvassa varsin synkkää ja kun synkkää oli leffassa ulkonakin, ei kovin iloista kuvaa tuosta tullut. Se tuskin oli tavoitteenakaan.

Seuraavaksi oli tähän mennessä viimeinen eli elokuva, mikä kertoi Anvil-nimisestä metallibändistä. Kyseessä oli dokumentti yhtyeen historiasta ja varsin vaikeasta Euroopan kiertueesta. Lopussa tilanne menikin jo hieman paremmin ja saivat uusimman levynsä Thirteen valmiiksi.

R&A 2010

2010-09-05T20:17:00.002+03:00

Valitettavasti havaitsin, että viime kirjoituksesta on lähes vuosi. Vaikuttaa siltä, että itse blogi on aika turha, mutta en vielä(kään) tätä poista.

Tämän vuoden R&A vaikuttaa tässä kohtaa seuraavalta:

R
Anvil! The Story of Anvil
Picco
Mother
Dream Home
Lebanon
Outrage
Crows Zero II
Accident
Life and Death of a Porno Gang
Symbol
City of Life and Death

Lista saattaa vielä muuttua, mutta koska myynti on huomenna 10:00-> ei aikaa ole liikaa.

Rakkautta Helsingin yössä (ja päivässä)

2009-09-18T23:17:00.004+03:00

Helsingin parhain ja hienoin leffafestari alkoi taas tänään. Oikeastaan aloituspäivä oli eilen, mutta omalta osalta tilaisuus alkoi tänään 16:00. Tänä vuonna listalla on seuraavaa:

The Good, the Bad, the Weird
Morphia
Gigante
Kinatay
The Girlfriend Experience
Russia 88
9to5: Days in Porn
Everybody Dies But Me
Johnny Mad Dog
Crows: Episode 0
The Tournament

Muutamia muita on ollut pohdinnassa, mutta nyt näyttä siltä, että tuossa on lopullinen lista. Tarkempi aikataulu löytyy tutulta sivulta.

Kertausharjoitusten antia

2009-06-15T21:33:00.003+03:00

Kertaukset loppuivat turhan aikaisin eli jo viime maanantaina. Tähän ei vaikuttanut mikään muu kuin murtunut kantapää. Tuli sen verran sählättyä, että putosin maasto-Sisun lokarilta ja harjoitukset loppuivat siihen.

Saas nähdä miten tulee vaikuttamaan tuleviin musiikillisiin rientoihin. Lähellähän on Tuska ja parit muut konsertit. Onneksi Wacken on vasta myöhemmin ja siihen menessä on jalka jo normaalissa kunnossa. Leffalistaan vammautuminen voi myös vaikuttaa. Sairaslomaa kun on ainakin tämän viikon loppuun. Keppien kanssa taistelua jatkuu näillä näkyminen vielä ainakin kolme viikkoa.

Kertaamaan kesäkuussa

2009-02-27T19:22:00.004+02:00

"Voi helvetti" oli ensimmäinen ajatus kun lappu taas kerran ilmaantui postiluukusta. Edellisen kohdalla tilanne meni niin, että en heti osannut arvata mitä tuleman pitää. Postista tuli ensin ilmoitus kirjatusta (no tästä olisi pitänyt kai tajuta) kirjeestä, joten iloisin mielin postiin ja karu todellisuus iskee naamaan aika pian. Torni-logon kanssa ei ole pelleilemistä!

Leffalistaan tämä tietenkin liittyy. Eilen katselin huikeaa Apocalypse Now Reduxia. Siinä sitten pähkäilin, että minkäköhänlaista olisi itse olla vastaavassa tilanteessa; sekoaisiko heti vai voisiko tilanteeseen suhtautua jotenkin rennosti. Toki se on huono sana, mutta tarkoitan, että tilanne ei heti lähtisi käsistä vaan voisi edes jotenkin tarkkailla tilanetta. No nyt sitten Suomi muisti suurta sotilasta iloisella matkalla pimeyden sydämeen.

Sikäli voi kyllä miettiä mitä tässä uskaltaa katsoa. Tässä kuussa on tullut katsottua Yle Teemalta Wehrmacht-dokumenttia ja sen lisäksi tässä useampikin sotaleffa (Rambon systeemit toiminevat Suomessakin). Echelonin raportit on varmaan toimistolla luettu.

-4 viime vuodesta

2009-02-12T22:44:00.000+02:00

Otsikon luku kuvaa sitä, että vuosittainen leffamäärä laski vuodesta 2007 neljän leffan verran. Vähän sääli kun meni noin lähelle, mutta onhan tuossakin jo jotain. Toki listalla on paljon hyviä ja jopa muutamia loistavia elokuvia, mutta jotenkin taso voisi olla ainakin hieman korkeampi.

Viimeinkin myös tulee kirjoitettua jotain Rakkautta ja Anarkiasta.

Appleseed Ex Machina - Ensimmäinen elokuva oli jatkoa vuoden 2004 Appleseed-leffalle. Kyseessä on scifi-elokuva, missä utopian tyylisessä maailmassa taistellaan pahuutta vastaan. Ihan ok ja varsin hienon näköistä.

Timecrimes, Alumbramiento - Alussa ääritylsä lyhäri armomurhasta, mutta sen jälkeen alkoikin omalla tavallaan iloisempi aikamatkailuelokuva Timecrimes. Siinä mystinen aikakone aiheutti useita kummallisia tilanteita. Ensimmäisellä katsannolla vielä sikäli mielenkiintoinen, että ei tiedä mistä on kyse. Sitä ei spoilannut edes katalogi.

Full Metal Village - Wackenin kylästä kertova dokumentti. Tässä ei niinkään ollut kyse loistavasta festarista vaan kylän meiningistä ennen ja jälkeen. Aika rauhallista meininkiä mikä nyt ei sikäli ole yllätys kun kyse on saksalaisesta maalaskylästä.

Gomorrah - Monin tavoin huomiota herättänyt italialainen mafia-elokuva. Tämä perustuu kirjaan minkä tekijä on ilmeisesti edelleenkin maanalla. Hänet piti murhata muistaakseni ennen joulua. Yllättävän tyly kuvaus, mutta tyyli erilainen kuin Kummisedässä tai vastaavissa.

Redacted - Ridley Scottin Irak-elokuva. Tämä ilmeisesti osittain pohjautui tositapahtumiin missä USA:n sotilaat tappoivat irakilaisia siviilejä. Dokumentaarisella tyylillä tehty, joka näkyi mm. siinä, että leffan tapahtumien väliin oli tehty uutis-clippejä ja muuta vastaavaa.

Death Note - Tylsähkö mangaan perustuva leffa. Ajoittain hassua, mutta jotenkin tylsää kuitenkin. Ilmeisesti varsin uskollinen samalla sarjakuvalle.

Mataharis - Ankea vakoiluleffa, missä ahdistutaan kun elämän sovittaminen duuniin on vaikeaa.

Heavy Metal in Baghdad, Cold Embrace - Ensin Medeian musavideo Cold Embrace. Sen jälkeen dokumentti Bagdadin metalli-skenestä. Video ihan hassua ja sen jälkeen ollut dokumentti aika mielenkiintoinen. Metalli on vaan vaikeaa lähi-idässä.

Sky Crawlers - Unenomainen anime leffa vähän rinnakkaisen tulevaisuuden oloisesta maailmasta missä taistellaan toisia vastaan.

Chocolate - Muay Thai-leffa. Juonellisesti pikkulapsi oppii muita katsomalla lajin salat ja alkaa hakemaan rahaa äidin sairaudenhoitoon. Viihdyttävää meininkiä.

Cargo 200 - Venäläinen episodi-tyylinen leffa. Aiheuttanut ilmeisesti jotain ongelmia Venäjällä. Otsikko viittaa Afganistanin sodista arkussa takaisin tuleviin sotilaisiin.

Tokyo Sonata - Perhekuvaus missä isän työt loppuvat, mutta hän ei asiaa muulle perheelle halua kertoa. Ei nyt mikään kovin erikoinen.

Ashes of Time Redux - Wong Kar-wain elokuva, mikä oli alkuperäisestä muokattu versio. Liiallista haahuilua, joten aika tylsä. Ehkäpä pitäisi nähdä uudestaan jossain vaiheessa.

Tässä tämä viime vuodelta. Saattaa tulla vielä korjauksia ja tarkennuksia.

200+ tänäkin vuonna

2008-11-14T20:47:00.007+02:00

En osaa sanoa miten paljon täällä lukijoita käy, mutta yritetään nyt tätä jotenkin jatkaa. Tiedä sitten onko järkeä, että on olemassa blogi, missä ei ole mitään ajankohtaista? Tässä systeemissä kuitenkin olennaista on uudet jutut eikä maailman parhaan sivun tasoinen aikataulu. Tasostakin voi olla montaa mieltä, mutta siitä en osaa itse sanoa mitään. Vähän tuntuu, että taso paranisi jos vaan tulisi jotain kirjoitettua. Määrä ei tietenkään korvaa laatua, mutta kuten muutenkin niin tekemällä oppii.

Tämän vuoden saldo on tätä kirjoitettaessa 225 katsottua elokuvaa. Luulisin, että useampi leffa tässä vielä tulee katsottua, joten varmaan päästään lopulta viime vuoden tasolle. Digiboxi on parantanut leffojen määriä, mutta taso on aika vaihteleva. Pitäisi ehdottomasti olla kriittisempi, että ei katsoisi "turhia" leffoja, vaikka on myönnettävä, että Invasion U.S.A. saattaa joissain tilanteissa olla paljon mielenkiintoisempi kuin joku toinen elokuva. Tosin kun katsoo kaikkea niin ainakin kommentointi on helppoa.

Tämän vuoden R&A-tarinointi on todella pahasti myöhässä. Pyrin hoitamaan sen tänne mahdollisimman pian.

R&A alkaa maanantaina

2008-09-20T21:18:00.002+03:00

Otsikko on oikeastaan hieman valheellinen eli festari alkoi jo torstaina. Töiden takia omat leffat on ajoitettu vasta ensi viikolle. Osittain sen takia myös määrät ovat hieman vähentyneet ja listalla on vain 13 leffaa. Tänään olisi jotain voinut asialle tehdä, mutta ei kuitenkaan into oikein riittänyt.

Oma lista sisältää seuraavat elokuvat:

Appleseed Ex Machina
Ashes of Time Redux
Cargo 200
Chocolate
Death Note
Full Metal Village
Gomorrah
Heavy Metal in Baghdad
Mataharis
Redacted
Sky Crawlers
Timecrimes + Alumbramiento
Tokyo Sonata

Koko ohjelmisto löytyy festivaalin www-sivuilta.

EM-kisojen ongelmia

2008-06-13T21:36:00.004+03:00

Sveitsin ja Itävallan järjestämät futiksen EM-kisat ovat tosissaan häirinneet elokuvien katselua. Pelit toki on aina illalla, mutta minkäs teet kun duunissakin pitää olla? Periaatteessa lauantai ja/tai sunnuntai saattaa auttaa, mutta muuten on tilastot pahasti jäljessä. Kisojen loppuessa tilanne ehkä paranee tosin sitten taas alkaa kesälomat ja monenlaiset tilaisuudet. Elokuulle on varattu Wacken ja sitten mahdollisesti jotain muuta. Tällä erää tilanne vielä hieman auki, mutta toivottavasti lopputulos on sitä mitä on ollut suunnitelmissa.

Tätä kirjoittaessa Ranska kohtaa Hollannin.

Hirviöistä musikaaliin

2008-03-19T21:26:00.005+02:00

Vuoden klassinen näytös oli iloisesti HIFK-Blues-matsin (lopputulos 3-6 ja tätä kirjoitettaessa myös Playoffit loppuivat HIFK:n osalta) jälkeen. Vuorossa oli Cloverfield. Jos ei nyt mikään kovin kummallinen niin tekotapa oli aika jännä. Elokuvassa godzilla-tyyppinen hirviö jyräsi Manhattanin (toivottavasti ei spoilannut). Tyylillisesti leffa oli siis varsin erikoinen eli se oli kuvattu sillä tyylillä kuin "kuka tahansa" meistä olisi tehnyt jos mystinen hirviö jyrää vieressä. Tarkemmasta teknisestä systeemistä en osaa sanoa, mutta selkeästi vaikutti kuin näyttelijät olisivat itse kuvanneet koko leffan. Ei nyt ehkä mitään yllättävää ja jostain syystä myös jatko-osa on ilmeisesti työnalla. Tiedä sitten miksi.

Lauantaina aamulla sitten saksalainen versio Jenkkien vankila-simulaatiosta eli The Experiment. Tämän jälkeen sitten Tim Burtonin musikaali Sweeney Todd. Normaalisti musikaalit ovat olleet uskomattoman surkeita ja säälittäviä, mutta nyt olikin tilanne toisenlainen. Huikea leffa ja voi sanoa musikaalin tähän ehkä sopineen. Toki vaikea arvioida kovin tarkkaan, mutta voisi toimia myös tavallisena leffana. K-18 lienee oikeutettu ainakin jos miettii elokuvan graafista meininkiä. Noin muuten leffa oli oikeastaan varsin harmaa, mutta veri sitten punaista. Kaipa se on liian rankkaa katsojille.

Mitä musikaaleihin tulee niin Cannibal:The Musical on toki ihan hyvä ja hauska, mutta klassisella tasolla on pakko myöntää, että Sound of Music kyllä oli varsin viidyttävä. Tiedä sitten mistä tuokin kertoo. Ehkä allekirjoittaneen heikkoudesta? Voi myös olla mahdollista, että sekin on vaan ihan hyvä.

Alkuvuoden analyysiä

2008-02-07T22:24:00.001+02:00

Tällä kertaa voisi aloittaa ikuisuuksia (kiitos siitä ao. henkilölle) lainassa olleesta Go, See and Become:sta. Vähän tylsähköä meininkiä, missä teemana oli Sudanista Israeliin lähteneitä Etiopian Juutalaisia. Projektilla oli myös nimi eli Operaatio Mooses. Taustoista en nyt tiedä mitään, mutta leffan ideana oli, että heidän piti ainakin osittain tekeytyä juutalaisiksi ja se sitten aiheuttaa enemmän tai vähemmän ongelmia. Jotenkin tylsä leffa ja ei kyllä tätä voi suositella. Pika-analyysi oikeastaan tässä kun tuosta ei oikein mitään ihmeellisempää jäänyt ilmoille. Tiedä sitten onko vika katsojassa vai leffassa?

Tämän vuoden setti 48 Hrs.:n suhteen alkoi tuossa sunnuntaina. Pitäisi myös hankkia jossain välissä uudempi huippuhieno versio Blade Runnerista. Siinä lienee se toinen leffa minkä on nähnyt usemmankin kerran. 48 tuntia toki on listalla edustettua "hieman" enemmän, mutta BR lienee oikeasti se suuri leffa. Kolmantena voisi pitää Black Rainia ja jos totta puhutaan pari muutakin voisi olla listalla. Palattakoon niihin joskus myöhemmin.

Vanhoja tuttuja

2008-01-04T13:32:00.000+02:00

Vuoden loppuun sattui muutama leffa mitkä ennen olivat suuria suosikkeja ja nyt viimeinkin ne tuli nähtyä uudelleen. Ensin Gremlins ja vähän myöhemmin Gremlins 2: The New Batch. Tässä välissä Robin Williamsin tähdittämä Dead Poets Society. Joku aika sitten tuli myös Sean Conneryn Never Say Never Again.

Gremlinsien kohdalla oli kyllä aika jo tehnyt osittain tehtävänsä. Edelleenkin ihan viihdyttäviä ja ei voi sanoa erityisesti "kärsineensä". Kuitenkin jotain puuttui ja se taitaa olla, että ikää on jo hieman enemmän kuin silloin joskus kun ne näki ensimmäistä kertaa. Ykkönen edelleenkin jonkin verran parempi ja siihen ehkä vaikuttaa hieman synkempi ote. Kakkonen oli muinoin leffateatterissa nähtynä jotain uskomattoman hienoa, mutta jotenkin vaan ei nyt iskenyt. Ykkösen kohdalla voisi ehkä mainita senkin, että tämä itseasissa on ainakin kerran tullut TV:stä uusintana ja jo silloin oli fiilis vähän toista kuin 80-luvulla. Siitäkin esityksestä on kuitenkin aikaa varmaan reilusti yli kymmenen vuotta.

Sikäli koomista, että Gremlins oli MTV 3:n mukaan näitä "saattaa aiheuttaa häiriötä"-leffoja kun jotenkin tuntuu, että ei noissa nyt mitään kummaa ole. Ykkönen tosiaan ehkä hieman aikuisempi, mutta ei nyt mitään kovin kauheaa. Riippuu toki hieman katsojasta eli näissä voisi ehkä vanhemmat hoitaa saako meidän pieni-Pekalle katsoa tätä kotona vai ei.

Dead Poets Society oli edelleen uskomattoman hyvä. Lienee pakko hankkia DVD jossain vaiheessa kun tämän voisi katsella aina välillä. Voi hyvinkin olla, että tämä on edelleenkin jollain omalla TOP 10-listalla.

Never Say Never Again eli suomalaisittain Älä kieltäydy kahdesti sitten olikin todellinen pettymys. Oli muinoin ensimmäisiä Bondeja mitä tuli nähtyä, mutta ei kyllä nyt iskenyt ollenkaan. Thunderball, mikä myös tuli tänä vuonna nähtyä, oli huikeasti parempi eikä edes klassinen World Domination-pelikohtaus pelastanut leffaa. Rahanhimo toki on varmaan olla suuri, mutta jotain rajaa pitäisi olla. Elokuvahan ei ole virallisia Bondeja.

1000 leffaa

2007-12-18T13:35:00.000+02:00

Leffalista on ollut voimassa vuodesta 2003 ja kohta alkaa olemaan 1000-leffaa täynnä. Itseasissa jos tarkasti katsellaan niin listahan aloitettiin vuonna 2002, mutta kun se ei listaus-mielessä ollut kokonainen vuosi niin ei sitä tilastoida samalla tavalla.

Juhlan kunniaksi pitää varmaan katsoa Rob Zombien House of 1000 Corpses. Saman leffan jonkinlainen jatko-osa Devil's Rejects myös löytyy eli siinähän onkin sitten sopiva setti, joka sopii jouluisiin hetkiin.

Pray for Death

2007-12-05T15:39:00.000+02:00

Eilen tuli katsottua ilmeisesti viimeinen ninja-leffa. Ei ehkä viimeinen muuten, mutta ilmeisesti ainakin Neloselta niitä ei ihan heti ole tulossa. Tällä kertaa vuorossa oli Pray for Death. Tällä kertaa synkkyyttä oli varsin paljon ja se selkeästi paransi elokuvaa. Juoni noin muuten toki ihan perus-meininkiä, mutta tällä tasolla ihan mielenkiintoista. Lopputaistelu, joka aina on olennainen oli hieman toisenlainen kun vastassa olikin n. 50 v. mafia-äijä (ilmeisesti myös leffan käsikirjoittaja, vaikka tästä ei ole varmuutta). En osaa sanoa tasosta oikeasti mitään, mutta mielenkiintoiselta vaikutti kun normaalistihan tilanne menee siten, että vastassa on toinen ninja. Kaikkihan tietävät, että vain ninja voi tappaa ninjan. Tämä saattaa hieman spoilata, mutta älkää antako sen häiritä.

Pari päivää sitten tuli katseltua kolmas, joka olikin sopivasti Ninja III: The Domination. Tässä oli juonta yritetty haalia hieman enemmän, mutta kun taso jostain syystä tuntui vaan heikommalta. Elokuvan juoni meni siten, että pahaa aavistamaton neito sai vierailulle lähes Robocop-tyyliin tapetun ninjan, joka siirsi sielunsa neitokaiselle. Samalla sitten tulivat myös ninja-taidot ja itse pääasia eli tarkoitus oli kostaa ninjan ampuneille poliiseille.

Jos jotain listaa miettii oli Revenge of the Ninja ehdottomasti parhain. Tämä täysin toiminnan takia mitä oli parinkin leffan edestä. Seuraavana em. Pray for Death ja sen jälkeen Enter the Ninja. Ninja III:n ei vakuuttanut.

Huomenna onkin sitten jälleen kerran tulossa Tuntemattoman sotilas. Edellisestä katsontakerrasta onkin jo pari vuotta. Pitää vielä lisätä, että voisivat joskus näyttää myös uudemman version.

Pieniä päivyksiä

2007-11-26T15:21:00.000+02:00

Edellisestä päivityksestä onkin jo aikaa, vaikka elokuvia kyllä on katsottua. Vuoden saldo on nyt juuri 234 leffaa. Edellinen ennätys on 210 leffaa vuosina 2004 ja 2005, joten eteenpäin on menty. Vähän erikoista kyllä, että kummallekin vuodella sattui identtinen määrä kun vuonna 2006 tuli katseltua vain 155 leffaa. Tilastot löytyvät Leffalistan tilastoista.

Tänä vuonna kyllä tulee vielä nähtyä useampikin leffa, joten uudesta ennätyksestä todennäköisesti tulee varsin jännittävä. Tallentava digiboxi on tuonut mukanaan sen, että nyt näkee aika paljon semmoista mitä ei ehkä muuten näkisi. Osa toki uusintoja ainakin mulle, mutta eipä se haittaa kun leffat pääosin ihan hyviä. Pitänee odotella pari vuotta, jotta näkee miten homma kehittyy.

12.11. tuli pitkästä aikaa nähtyä Crocodile Dundee aika pian sen jälkeen samaisen leffan jatko-osa. Nuorempana tuli nähtyä erityisesti kakkonen usemmankin kerran eli ehkäpä siinä oli sen ajan 48 Hrs.. Vähän ehkä vanhahtavia leffoja, mutta edelleen ihan hauskoja ja kevyesti saa pari tuntia menemään. Kolmos-osa on olemassa myös, mutta sitä ei ole ainakaan vielä tullut nähtyä. Ehkäpä se on parempi kuin mitä olettaisi kertoo.

The Descent oli puolestaan Britti-kauhuleffa luolastoja tutkimaan lähtevästä naisporukasta. Yllättävän raakaa menoa ja ajoittain ihan varsin jänniä tapahtumia. Kuvauksellisesti kyseessä oli aika ahdistava elokuva koska luola oli yllätten täysin pimeä, mutta myöskään keinovaloa ei ollut vaan tilanne oli ainakin mallikolle sen oloista kuin voisi oikeastikin olla. Ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa.

Edellisen sunnuntaina neljäs leffa eli David Cronenbergin mafialeffa Eastern Promises missä aiheena Venäläinen mafia Lontoossa. Tällä kertaa ei kyseessä ollut mikään perinteinen mafia-leffa vaan selkeästi oli keksitty ainakin nyt hieman jotain uutta. Tosin eipä venäläisten mafialeffoista muutenkaan ole kauheasti tietoa. Varsin raaka tämä oli, mutta vaihteeksi sitä ehkä odotti jotain vielä tylympää meininkiä. Olennaista siis ei ole, että leffan (oli sitten mikä tahansa) pitäisi olla mikään ällötys. Ehkäpä sitä vaan oli mielessä Cronenbergin leffat ja se, että tulossa voi olla oikeastaan mitä tahansa. Tunnelma oli todella hieno ja varsin ahdistava varsinkin kun ei oikein tiennyt mistä on kyse. Näin se pitääkin olla eli hyvä, että ei tullut luettua mitään arvosteluja. R&A-festarireillakin tämä meni täysin ohi kun luulin kyseessä olevan jotain aivan muuta.

Lauantaina tuli nähtyä Revenge of the Ninja. Meininki oli varsin amatöörimäistä ja olisi ollut mielenkiintoista nähdä miltä tämä olisi vaikuttanut kultaisella 80-luvulla. Vaikka en elokuvien tekemisestä tiedä mitään oli leikkauksien ja muun kanssa vaikka mitä ongelmia. Muutenkin kohtauksia oli oikeastaan vain sen takia, että sankari saadaan jyrämään vastustajia. Saas nähdä miten seuraavissa homma kehittyy vai kehittyykö ollenkaan. Neloselle voisi tarjota parikin olutta, että kun näitä näyttävät ja samalla voi naureskella Hesarin arvostelijoiden kommenteille.

Tietokoneita, parisuhteita ja tottakai ninjoja

2007-11-07T11:33:00.000+02:00

Aluksi tuli katseltua Harrison Fordin Firewall. Hänellä oli tällä kertaa roolina ison pankin tietoturvajohtaja, jonka vaimon ja lapset Paul Bettany posseineen kaappaa. Tähän syynä se klassinen raha eli näin hän pääsisi käsiksi pankin tilitietoihin. Ihan kiva pieni leffa ja ennakkoon ei odotukset olleet kovinkaan korkealla. Ei tämä nyt mikään ihmeellinen ollut, mutta ihan kivaa viihdettä.

Jostain kumman syystä tuli kiinnitettyä huomioita tietokonesysteemeihin ja ne vaikuttivat ainakin jotenkin järkeviltä. En sitten tiedä miten helppoa faxin lukuyksiköllä on tallentaa monitorin ruudulla pyörivät tilinumerot Ipodiin. Ehkä joku muu tietää? IMDb:n triviassa mainittiin, että alussa käytettiin Etherealia, (nyk. Wireshark) ja nämähän nyt yleensä ovat ihan näppäriä yksityiskohtia. Matrix Reloadedissa tärkeässä roolissahan oli nmap.

Seuraavaksi oli vuorossa Scandal, mikä oli korealainen versio ranskalaista kirjasta Les Liaisons Dangereuses mikä ilmeisesti tarkoittaa vaarallisia suhteita. Tässä tapauksessa oltiin 1800-luvun Koreassa missä elostelija Jo-won löi serkkunsa Cho:n kanssa vetoa, että voi vietellä kiltin tytön. Ihan hyvästä leffasta oli kyse ja erityisesti se, että pienillä ilmeillä ja katseilla pystyttiin luomaan äärimmäisen koomisia tilanteita. Muutenkin puhetyyli ja aikakausi olivat varsin mielenkiintoisia. En nyt ihan tiedä oliko tätä tarkoitettu täysin komediaksi, mutta enemmän tässä sitä oli kuin draamaa. Kirjastahan on tehty useampikin leffa ja ainakin jonkun näkeminen voisi olla ihan mielenkiintoista. Tokihan kirjakin voisi olla listoilla, mutta vähän hidasta on tuo lukeminen.

Eilen katselin viime lauantaina (tai oikeastaan 00:20 sunnuntaina) Neloselta tulleen Enter the Ninjan. Vähän harmittaa, että vastaavia ei tullut nähtyä silloin kun olivat uusia. Ehkäpä olisi suhtautunut jotenkin muuten kuin nykyään kun lähinnä vaan ihmetteli yleistä meininkiä. Eipä se sinänsä yllätyksenä tullut jos on tietoinen Cannon Groupin elokuvista. Tämän ohjaajana toimi Menahem Golan. Juonihan tässä oli täysin hakemalla haettua ja tarkotus oli vain saada ruudulle ninjailua, jota oli lähinä alussa ja lopussa. Ehkäpä ei näissä kukaan sitä juonta niin kaipaakaan kun sitä varten on ihan muita elokuvia.

Ensi lauantaina onkin vuorossa Revenge of the Ninja ja seuraavana Pray for Death. Saas nähdä mitä on tulossa. Jos ei muuta niin ainakin yksi tai kaksi viestiä tähän blogiin.

Rocky, Rambo ja Saw IV (päivitetty)

2007-11-05T10:30:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein tuli nähtyä (toivottavasti) viimeinen Rocky-elokuva eli Rocky Balboa. Ensimmäinenhän oli vuodelta 1976 ja voisi sanoa sen kuuluvan avainelokuviin. Sen jälkeiset jatko-osat ovatkin sitten olleet edeltäjäänsä huonompi. Kakkonen nyt on saman tyylinen kuin ykkönen, mutta osat kolme ja neljä sitten jotain aivan muuta. Viides osa sitten samalla tasolla kuin vaikkapa Over the Top tai muut surkeudet, joten se kannattaa unohtaa kokonaan. Ei nelonen ja kolmonenkaan mitään erikoisia ole, mutta toimivat tietyssä mielentilassa. Kolmonen oli silloin joskus ensimmäinen Rocky mikä tuli nähtyä ja se oli siinä iässä loistava kuten myös nelonenkin. Syvääkin syvempi huokaus tähän kohtaan.

Rocky Balboa oli enemmänkin elokuva missä palattiin ykkösen tunnelmaan. Kehäraakki Rocky lähtee vielä kerran taistelemaan, jotta voisi näyttää olevansa vielä jotain. Samalla uutta mestaria pidetään surkeana nössönä ja hänellekin tulee mahdollisuus osoittaa olevansa oikeasti hyvä. Kyllähän tuon katsoi eli tämä oli oikeastaan ihan kiva. Ei siis mikään huikea ja myönnettäköön, ajoittain ihan vaan hölmö. Erityispisteitä siitä, että ykkösen tyyliä yritettiin tavoitella.

Uusin Saw-elokuva Saw IV tuli nähtyä viime tiistaina. Saw:n kohdalla toki ensimmäinen osa tehtiin jo vuonna 2004 ja silti on nyt jo ehditty neloseen. Leffojen tyyli ja juoni on aika selvä eli sinänsä mitään uutta ei ollut odotettavissa. Vähän samoja ongelmia M. Night Shyamalanilla eli Sixth Sensen jälkeen ei oikein ole onnistunut. Viihdyttäviä Saw:t kyllä ovat, mutta hieman ennalta-arvattavia. Koko sarja pitäisi kyllä joskus hankkia. Voisi olla kiinnostavaa nähdä ne yhteen putkeen.

Lauantaina tuli myös nähtyä First Blood. Siinä lienee oikeastaan samat sanat kuin Rocky-saagaan. Rambo nelonenhan on tulossa ja sen kohdalla odotukset ovat varsin korkealla. Tästä osoituksena esim. tämä:

Top-10 vuodelta 2000

2007-11-01T14:25:00.000+02:00

Tämä lista oli aikaisemmin omalla www-sivuilla, mutta ehkäpä sopii tänne paremmin. Kyseessä siis Top-10-lista vuodelta 2000 ja kuten huomata voi on siinä muutamia omituisuuksia. Mielenkiintoista kuitenkin on historiallinen arvo.

Top-10 (aakkosjärjestyksessä) oli siis seuraavanlainen:

Boyz N The Hood
Das Boot - Directors Cut-
Dead Poets Society
Dirty Harry
God Father Trilogy
The Hustler
The Killer
Platoon
Pulp Fiction
The Shining

Jos vertailu kiinnostaa, niin kannattaa käydä katsomassa IMDb:n TOP-250 listaa.

Pitänee jossain vaiheessa miettiä uudempaa versiota.

Viimeisimmät päivitykset

2007-10-29T11:36:00.000+02:00

Viimeisimmät (poislukien Shoot 'Em Up) nähdyt:

Tsui Harkin Seven Swords Karel Zemanin hämmentänä Vynález zkázy (Suomeksi Salaisuuksien saari). Lisäksi vaihteeksi Jodie Foster ja Anthony Hopkins eli The Silence Of The Lambs. Tämän jälkeen scifiä Itä-Saksasta eli Im Staub der Sterne. Finnkinossa Musta jää ja eilen viimeinkin Charlize Theron ja Æon Flux.

Mainitsemisen arvoisia Seven Swords, Silence Of The Lambs ja Musta jää. Kaikki olivat loppujen lopuksi tosi hyviä. Lambs tuskin mikään yllätys, mutta suomalainen Musta jää kyllä yllätti. Näitä pitäisi saada enemmänkin tehtyä eikä vaan hölmöjä Matteja ja vastaavia. Seven Swords viihdyttävää toiminta/draama. Toiminta toki pääosassa kuten näissä yleensä onkin.

Se on vähän sääli, että Night Visions jäi kokematta. Oli jo mielessä, että tänne olisi saanut ainakin jonkinlaista raporttia, mutta eipä voi enää mitään.

Bronson vs. Foster

2007-10-23T08:55:00.000+03:00

Edellisen sunnuntain iloksi kävin Tennispalatsissa katsomassa Jodie Fosterin Stranger in You. Tämän alkuperäinen nimi oli The Brave One, mutta sitä ei ilmeisesti pidetty sopivana ja piti keksiä uusi nimi. Tämän jälkeen piti tietenkin katsoa DVD:ltä toinen aihetta kuvaava elokuva eli Charles Bronsonin tähdittämä Death Wish. Tässä elokuvassa oli myös Jeff Goldblum ensimmäisessä roolissaan.

Kumpikin olivat vähän samanoloisia elokuvia. Ainakin Strangeria katselessa tämä tuli kokoajan mieleen, mutta syynä voi toki olla ihan vaan aihe. Bronsonin tilanteet olivat sikäli toisenlaisa, että hänellä selkeästi oli tavoitteena siistiä New Yorkin katuja kun taas Fosterilla ihan vaanomia ongelmia kun yritti selviytyä elämästään. Hänelle taistelut tulivat yllättäen ja niitä ei tarkoituksella haettu.

Death Wish elokuvia on tehty viisi ja taso laskee loppua kohti. Kakkonen on muistaakseni hieman samanoloinen, joten ehkäpä ihan katsottava. Kolmonen sitten sen verran erilainen, että vertaaminen edellisiin lienee turhaa. Nelonen ja vitonen eivät vakuuta, vaikka pitäisi ehkä ne katsoa jossain vaiheessa uudelleen. TV-elokuvia ovat kuitenkin, joten... The Brave One tuskin näkee jatko-osia ellei sitten joku keksi tästä uutta suoraan DVD:lle julkaistavaa sarjaa. TV-sarjakin voisi ehkä toimia, mutta sillä osastolla tuskin on Fosteria mukana.

Shoot Em Up

2007-10-19T20:56:00.000+03:00

Viikonlopun leffaputki alkoi Shoot'Em'Up-elokuvalla. Tässä Clive Owen näytteli Mr. Smithiä, joka alussa sai "keikkansa" eli piti puolustaa mystistä raskaana olevaa naista. Tästä eteenpäin tulossa olikin koko 90 minuuttinen tauotonta räiskintää hieman John Woon hengessä. Erona se, että juonta ei oikeastaan ollut vaan keskityttiin olennaiseen (?) eli varsin hassuihin ammuskeluihin. Lopulta toki juonikin löytyi, mutta sen ainoa syy lienee saada mukaan vastasyntynyt vauva. Viihdyttävä elokuva, mutta ehkäpä vähemmän huumoria olisi ollut paikallaan. Tässä lienee tyyli ilmeisesti harkittu.

Luonnollisesti niin sankari kuin pahis, jota muuten näytteli Paul Giamatti, eivät polttaneet tupakkaa. Tämä lienee tätä uutta ja terveellisempää aikaa. Tappaa saa myös helikopterilla kunhan Owenilla on tupakan sijasta porkkanoita.

Listan ensimmäinen analyysi Mbarin nettikahvilasta, joten toivottavasti virheitä ei ole kovinkaan paljoa. Saattaa olla, että tätä pitää vielä hieman päivittää. Nyt alkaa aika loppumaan.

Uutta ja vanhaa

2007-10-11T12:40:00.000+03:00

Tässä viimeisimpiä nähtyjä leffoja. Muutama ihan uusi (siis ei aikaisemmin nähty) elokuva.

Young Guns - Loppujen lopuksi aika hölmö länkkäri. Yritti olla jotenkin ylevä ja cool, mutta en nyt tiedä... Ehkäpä aika on tehnyt tehtävänsä tai sitten tämä vain oli huono. Vaikea arvioida oliko tämä joskus suosittu, mutta ainakin jatko-osa tästä on tehty. Voin kyllä kuvitella sen ajan Suosikin jutut tästä leffasta. Itseasissa luulin tämän olevan se missä olisi ollut Bon Jovin Blaze of Glory vaan se onkin siinä kakkosessa. Tiedä sitten onko tämmöinenkin "tieto" minkään arvoinen?

Punainen viiva - Ilmari Kiannon kirjaan pohjautuva elokuva, jonka aiheena oli vuoden 1907 vaalit, jolloin koko kansa pääsi vaikuttamaan elämäänsä piirtämällä punaisen viivan. Uhri on tässä tapauksessa tavallinen perus-perhe, joka uskoo sosiaalidemokraattien lobbareihin. Ajoittain ihan hassu, mutta sitten lopulta ehkä tragikoominen (jos nyt olen ymmärtänyt mitä se tarkoittaa). En tiedä miten eroaa kirjasta ja se ehkä pitäisi joskus lukea.

Hostage - Bruce Willis pelastaa perheitä. Eipä mitenkään kovin hämmästyttävää, mutta ajoittain yllättävän väkivaltainen. Harvemmin tämmöistä tulee nähtyä kun tyyli on nykyään enemmän tämä "kaikilla kivaa". Ei tämäkään nyt mitenkään yllättävä ollut, mutta vähän erikoisempi kuin perus-leffa. Koominen arvostelu Hesarissa oli muistaakseni ainoa syy miksi tämä tuli leffassa nähtyä, joten siitä kiitos. Willis oli myös tuottajana, joten hänellä lienee ollut enemmänkin sanottaavaa mitä missäkin kohdassa tapahtuu.

Dave Chapelle's Block Party - Koomikko Dave Chapelle järjestää Brooklynissa rap-konsertin missä oli mukanan mm. Common, Kanye West ja Dead Prez. Lisäksi nähtiin Fugeesin paluukeikka, koska Lauren Hill ei saanut esittää omia biisejään. Ihan viihdyttävää ja osittain hauskaakin settiä. Leppoisa lienee paras sana kuvaamaan tilanteita. Tämä tuli nähtyä myös viime vuoden R&A-festarilla.

United 93 - 9/11-tapahtumista ja erityisesti siitä lennosta missä matkustajat nousivat kapinaan. Dokumentaarinen tyyli aiheutti sen, että tosiaan tuntui olevansa mukana tarkkailemassa tilanteita. Tästä tuli myös mieleen Hesarin arvostelu missä kerrottiin elokuvan olevan jännittävä, vaikka tiesi mitä oli tapahtumassa. Mielenkiintoista olisi tietää mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa, vaikka kai on parempi olla miettimättä.

The Hills Have Eyes - Uusi versio Wes Cravenin klassikosta missä matkaileva perhe rikkoo autonsaa ja jää luolissa asuvien kannibaalien uhriksi. Ihan jännä oli tämäkin ja oikeastaan parempi kuin vanha versio. Se on tullut katsottua parikin kertaa ja muutosta ei ole havaittavissa. Ehkäpä aika on jo siinä tehnyt tehtävänsä tai sitten jotain muuta outoa kun Creavenin toinen klassikko The Last House on the Left oli myös jonkinlainen pettymys.

R&A - Torstai ja perjantai

2007-10-05T17:04:00.000+03:00

Torstaina oli vuorossa vain kaksi elokuvaa. Ensin lesbo-draama Spider Lilies ja sen jälkeen dokumentti Terror's Advocate.

Spider Lilies oli aika peruskamaa. Ahdistunut, porno-sivulla esiintyvä tyttö löysi vahingossa vanhan nuoruuden rakkautensa ja yritti saada tätä siitä tajuamaan missä mennään. Tällä oli lisäksi omia ahdistuksia ja tunsi syyllisyyttä veljensä kohtaloon. Eipä mitään kovin ihmeellistä.

Jälkimmäisessä oli aiheena varsin ristiriitainen asianajaja Jacques Vergès. Hän on tunnettu mm. Natsi-rikollisten ja terroristien puolustajana. Vaikutti aika tyylikkäältä hepulta ja ainakin tuntui tietävän miten erikoiset tapaukset saadaan hoidettua. Hieman erikoista oli suhteet mm. Carlokseen. Näistä ei kuitenkaan ole todisteita. Vergèsin omat näkemykset asioista kyllä viittasivat muuhun, mutta eipä noita varmaan ikinä pystytä todistamaan. Dokumentti oli todella mielenkiintoinen ja sitä voi lämpimästi suositella, vaikka aiheet eivät olisi tuttuja. HIFF:n keskustelupalstalla suositeltiin perehtymistä aiheeseen ja se toki helpottaa ymmärtämistä.

Perjantain ainoa ja samalla oman listan viimeinen elokuva Dasepo Naughty Girls. Tämä pohjautui Korealaiseen Dasepo Girls-nimiseen nettisarjakuvaan missä aiheena käsittämätön koulu ja sen pikkutuhmuuksia viljelevät oppilaat seikkailivat kukin omissa hmm... askareissaan. Alku oli todella lupaava, mutta en tiedä oliko ideoiden puutetta kun homma tuntui loppua kohti hiipuvan. Tosin sarjakuva on ilmeisesti sen verran erikoinen, että sen saaminen filmille lienee vaikeaa. Tämä siis HIFF:n katalogista luettua. Itse sarjakuva saattaisi olla mielenkiintoinen, mutta en ainakaan tähän hätään löytänyt mitään englanninkielistä versiota.

R&A - Maanantaista keskiviikkoon

2007-10-05T12:44:00.000+03:00

Maanantain ensimmäinen elokuva oli nyky-suosikki Takashi Miiken Like a Dragon. Tässä ei mitään kovin erikoista kyllä ollut, vaikkakin hupaisia hahmoja. Elokuva ilmeisesti pohjautuu Yakuza-peliin ja siltä se kyllä näyttikin. Miiken tuotantohan on varsin vaihtelevaa, joten toivottavasti jatkossa olisi tulossa hieman perinteisempiä elokuvia. Dead of Alive -tyylistä kaipaisi, mutta ehkäpä se on liikaa pyydetty. Tämä on ollut myös ensimmäinen Miike-elokuva mikä on tullut nähtyä ja paikka tietenkin R&A vuonna 2000.

Seuraavaksi oli vuorossa Loren Cass Andorrassa. Tämä oli tämän festarin heikompaa osastoa, jossa käytiin läpi Jenkki-ahdistusta St. Petersburgin pikku-kaupungissa olleiden mellakoiden jälkeen. Historia ei niin tuttua ole ja lopputuloksena leffa myös varsin hämärä. Tyyliltään aika pelkistetty ja sekava. En osaa sanoa miten elokuva on muualla otettu vastaan, mutta festarilla taisi teatterista lähteä 10 heppua ennen loppua eikä syynä ollut väkivalta mitä K-18 leimasta voisi ehkä olettaa. Ikäraja oli ilmeisesti sen takia, että tässä oli yksittäinen ja kai aito itsemurhakohtaus.

Tiistaina oli vuorossa kolme elokuvaa. Triangle, Bloody Tie ja London to Brighton. Näistä Triangle oli täysin mitäänsanomaton ja tylsä. En tajua miten yhdistelmä Ringo Lam, Tsui Hark ja Johnny To voi saada aikaan näin tylsän leffan. Alku oli lupaava, mutta loppua kohti homma meni kokoajan huonompaan suuntaan. Tämähän oli tehty niin, että jokainen ohjaaja sai tehdä 1/3:s osan ja se tässä saattoi vaikuttaa.

Bloody Tie sitten huomattavasti parempi (tosin Trianglen ankeus saattoi vaikuttaa). Tämä oli Public Enemyn -tyylinen elokuva, vaikka tällä kertaa poliisilla oli mafia vastassa. Tässä siis enemmän tai vähemmän kyseenalaisia menetelmiä käyttävä poliisi teki diilin entisen vasikkansa kanssa ja tarkoituksena oli saada kiinni mafian johtohenkilö. Äärimmäisen viihdyttävä ja ajoittain jopa hieman yllättävä. Saattaisi olla mielenkiintoista nähdä miten tämä taipuisi, vaikka että eipä siinä varmaan kovin hyvin käy.

London to Brighton oli hieman rauhallisempi Britti-elokuva. Elokuva alkoi yleisestä vessasta missä pienien paikkailujen jälkeen lähdettiin pakomatkalle kohti Brightonia. Se mitä oli tapahtunut selvisi takaumien kautta. Todella simppeli, mutta toimii tehokkaasti. Kestokin oli hieman alle 90 minuuttia ja siitä osattiin ottaa kaikki irti. Ehkä hieman yllättäen ruotsinkieliset tekstit auttoivat ymmärtämään joitain kohtia kun ajoittain näissä englanti on jotain ihan muuta kuin se mitä koulussa opetetaan. Vähän masentavaa, mutta eipä suomaiset murteet ja/tai slangit niin kovin helppoja ole. Jenkkilässähän oli esin. Trainspottingissa tekstit.

Keskiviikkona putki alkoi animella ja vuorossa Perfect Blue-ohjaajan Satoshi Konin Paprika ja tämän jälkeen valkoisesta narkkari-opettajan elämästä kertova Half Nelson. Ensimmäisessä seikkailtiin uni- ja reaalimailman välillä varsin jännällä tyylillä. Alku ei oikein innostanut, mutta vauhtiin päästyyn homma meni eteenpäin huikealla vauhdilla. Animaatiot hienoja ja musiikkin mukavaa.

Half Nelson taas perinteisempää draamaa. Loppu jäi vähän avoimeksi, mutta muuten asioita käsiteltiin ehkä hieman toisin kuin yleensä. Crackiä käyttävät siis muutkin kuin räkäiset kadulla makavaat densat. Se tässä taisi olla se yksi ajatus. Ihan hyvä leffa tämäkin ja hieman toisenlaista kuin normaalisti on nähnyt.

Päivityksissä viivettä

2007-10-01T16:31:00.000+03:00

R&A:n päivitykset ovat todella myöhässä. Syyt lienevät lähinnä siinä, että festarit loppuivat viime perjantaina ja sen jälkeen sitten onkin pienimuotoista ahdistusta ilmassa. Analyysit tulossa kuitenkin tällä viikolla.

Onneksi angsti ei haitannut eilistä leffaputkea, joten listalla oli Hotel Rwanda, viikko sitten tullut Sin ja viimeiseksi varsin mielenkiintoinen dokumentti Pavlovin koirat.

Ensimmäisessä oltiin Ruandassa kun Tutsien joukkomurhan paikoilla ja elokuva perustui tositapahtumiin missä hotellin isännöitsijä Paul Rusesabagina suojeli yli 1000:tta Tutsi- pakolaista. Elokuvan tyyli oli varsin realistinen ja sen takia varsin karu. Erityisen raaka elokuva ei ollut, mutta jännitys oli kokoajan käsinkosketeltava. Rusesabaginaa näytellyt Don Cheadle oli kyllä niin hyvä kuin olin lukenutkin ja siitä oli osoituksena mm. Oscar-ehdokkuus. Palkinto meni kuitenkin Jamie Foxxille, jonka suoritus Ray:ssa oli huikea.

Sin sitten niin perusosastoa kuin vain voi olla. Mukana menossa oli Ving Rhames ja Gary Oldman, mutta minkäs teet jos itse juonessa ei ole mitään kovinkaan ihmeellistä. Arvailun varaan jääkööt se kuka oli kostamassa ja kuka pahiksena. En tiedä onko tämä ollut pelkästään DVD/videolle julkaistua kamaa, mutta siltä se ainakin vaikutti.

Pavlovin koirien aiheena oli Moskovassa toimiva viihdeyhtiö, joka järjestää varsin erikoisia tapahtumia toki myös erikoisiin hintoihin. Listalla oli mm. torakkajuoksua, kaksintaisteluita kumiluodeilla ja erityisesti rikkaiden järjestetyjä kilpailuja kuka kerjää kadulla enemmän. Ilmeisesti myös kerjäys oli viihteenä hauskaa, vaikka vähän karulta se kuulosti. Ideoista kyllä pisteet eli ehkäpä jotain vastaavaa pitäisi Suomessakin olla. IS/IL varmaan mielellään kirjoittaisivat esim. Jorma Ollilan yöllisistä seikkailuista jossain Kallion räkälässä tai (luoja paratkoon) Kontulassa.

R&A - Lauantai ja sunnuntai

2007-09-25T12:21:00.000+03:00

Lauantain ensimmäisenä elokuvana oli El Cobrador - In God We Trust. Ehkä hieman Babelin ja Amores Perroksen hengessä tehty elokuva missä viisi tarinaa kiedottiin yhteen erilaisten tapahtumien kautta. Tahti oli oli turhan hidas ainakin omaan makuun ja itse tarinatkin tylsiä. Kannattaa mieluummin katsoa vaikka Amores Perros ja jättää tämä omaan arvoonsa. Voihan toki olla, että en vain ymmärtänyt.

Toinen leffa olikin jo astetta mielenkiintoisempi Taxi to the Dark Side, jossa käsiteltiin USA:n kiduttamisista ja erityisesti Afganistanilaisen taxikuskin kohtaloa. Tilanne meni niin, että kuulustelujen yhteydessä olleet hakkaamiset aiheuttivat lopulta kuoleman, mitä ei sitten kuitenkaan ihan hirveästi viitsitty tutkia ja selvittää kuka oikeasti olisi tapahtumista vastuussa. Pieniä tuomioita tuli kyllä vartijoille, mutta yhteydet korkeampiin tahoihin jäivät unholaan. Aika ahdistavaa materiaalia tosin eipä tässä kauheasti ollut mitään uutta eli lähinnä toisteltiin jo tiedossa olevia tapahtumia.

Lauantain viimeinen (ja ehkä koko festarin) parhain leffa oli Steve Buschemin ohjaama Interview, joka on uusintaversio saman nimisestä hollantilaisesta leffasta. Tämä selvisi kyllä vasta myöhemmin katalogista ja oli oikeastaan yllätys. Buschemi näytteli politiikantoimittajaa, joka laitettiin haastattelemaan nuorta julkkis-näyttelijätärtä. Lopulta tilanteet eivät olleetkaan niin helppoja vaan aloitettiin päähenkilöiden angstien tutkistelua. Vähän tuli mieleen Big Kahuna-niminen leffa, vaikka teemat toki täysin erilaiset. Buschemi loistava, mutta tämä nyt ei kai ole kenellekään uutinen? Myös Sienna Miller loistava monestakin syystä.

Sunnuntaina elokuvaputki jatkui Manufacturing Dissentillä ts. Michael Moore ei olekaan ihan sitä miltä näyttää osa x^3. Dokumentissa yritettiin päästä haastattelemaan Moorea vähän saamaan tyyliin kuin Michael Moore Roger & Me:ssä. Mooren menetelmäthän ovat aika hyvin kaikkien tiedossa, joten ei tätä mitenkään ihmeellisenä voi pitää. Ihmisille vaan pitää näkemykset.. miten nyt sanoisi tunkea kurkusta alas. Vaikka toimintatavat eivät ehkä aina kestä päivänvaloa ovat Mooren leffat kuitenkin varsin mainioita ja varmaan avaavat ihmisten silmiä edes hieman. Toki ei kaikkea pidä ottaa absoluuttisena totuutena. Se kyllä oli kiinnostavaa, että Michael Moore oli haastattelunsa saanut ja sitä oli käsiteltykin muinoin Premier-lehdessä.

Edellisen Moore-dokkarin jälkeen oli vuorosas Chan-wook Parkin uudempaa tuotantoa eli I'm A Cyborg but that's OK. Kosto-trilogian (Old Boy, Sympath for Lady Vengeance, Sympathy for Mr. Vengeance) jälkeen tyyli olikin hieman toisenlaista ja nyt kyseessä olin draama/komedia mielisairaalaan joutuvasta tytöstä. Ei ainakaan tässä tilanteessa iskenyt ollenkaan. Ehkä tässä oli ongelma myös perus-sunnuntai, mutta tuskin tätä tulee enää ikinä katsottua.

Rampage - Miamin jengeistä kertova dokumentti. Elokuvassa käsiteltiin kolmen veljeksen elämää ja tärkeimmäksi nousi 14 v. räppäri, joka yritti saada levytyssopimusta. Vaikka tietoa selkeästi oli eivät lyriikat kuitenkaan kelvanneet isoimmille levy-yhtiöille. Lopputekstien perusteella ilmeisesti jonkinlainen diili löytyi. Mitä ilmeisimmin elämä Miamin lähiössä on yhtä ellei jopa vaarallisempaa kuin Irakissa. Pitäisi jostain haalia Gittoesin Sounds of War, josta tähän oli saatu inspiraatiota.

R&A - Perjantai

2007-09-22T11:30:00.000+03:00

Eilen siis alkoi Rakkautta ja anarkiaa leffafestari. Oikeastaan festari alkoi jo torstaina avaiselokuvan muodossa, mutta se nyt sitten jäi katsomatta. Anton Corbijnin Control tulee teatterilevitykseen eli ehkäpä tällekin tulee vielä uusi mahdollisuus.

Päivä kuitenkin aloitettiin Tears of the Black Tiger-leffalla minkä olin nauh.. eiku siis tallentanut Canal+:lta. Leffa oli jonkinlainen kunnianosoitus vanhoille thaimaalaisille länkkäreille. Tämä olikin täysin uutta tietoa, vaikka onhan länkkäreitä tehty Suomessakin. Elokuva oli visuaalisesti todella huikea. Väriskaala käsitti pastellivärejä ja lavastuksessa kuin muussakin kerronnassa oli otettu mallia sarjakuvallisesta kerronnasta. Toki myös spagetti-westernejä on katseltu enemmän kuin vähän alusta. Tarina ei sinällään ollut kummallinen, mutta muuten voi kyllä suositella jos kohdalle sattuu.

R&A:n ensimmäinen leffa oli Retribution. IMDb:n mukaan tätä olisi jollain festarilla mainostettu kauhuelokuvana, joka ei olisi perus-Japani kauhistelua (ks. The Ring). Perusleffa tämä kyllä ainakin minun mielestäni oli. Ei mitään kovin ihmeellistä siis.

Toinen leffa oli sitten jotain aivan muuta eli Dai-Nipponjin. Kyseessä oli kertomus Masaru Daisatoun hankalahkosta elämästä noin 40 metrisenä supersankari-Dai Nipponjina. Perusteema oli haastattelussa mitä Masuru antaa aina silloin kuin ei ole pahiksia paikalla. Masaru siis elää ihan perus-Matin elämää, mutta kun on aika, siirrytään sähköasemalle lataukseen ja tuloksena tietokoneanimoitu sankari. Varsin hämmentävä tekele.

Toisin kuin eräs henkilö epäili haisevia spurguja ei näkynyt kummassakaan näytöksestä. Katsotaan miten tämän kanssa menee vai onko kyseessä joku muu ongelma (hmm...).

Tänään on vuorossa kolme leffaa ja raporttia tulossa muutaman tunnin kuluttua ellei nyt sitten eksy vielä Tennispalatsiin. Siellähän alkaa näytöksiä sopivasti 21:00.

Syrianasta David Lynchiin

2007-09-19T09:05:00.001+03:00

Poliittista keinottelua öljymarkkinoilla käsittelevä Syriana tuli katsottua tiistaina. Sivuosassa loistoroolin vetävä George Clooney CIA-agenttina. Loistava tunnelma koko leffan ajan ja meininki hieman erilaista kuin tavallisesti voisi odottaa. Kun aikaisemmin mainitsin, että Empire of the Sun oli liian pitkä olisi siitä leikatun ajan voinut lisätä tähän. Muistaakseni jossain arvostelussa olikin mainintaa, että pidempi osa leffaa olisi leikattu pois, jotta pituus olisi hieman lyhyempi. Nythän kestoa on pari tuntia.

Eilen oli vuorossa David Lynchin Blue Velvet. Tämän kohdalla voisi sanoa, että jonkinlainen ympyrä on sulkeutunut. Kyseessä siis oli ensimmäisiä leffoja mitä tuli nähtyä maksukanavilta (tosin kaveri nauhoitti sen muistaakseni FilmNetiltä) ja ikää silloin varmaan hieman yli kymmenen vuotta. Nyt sitten uusinta 20 vuotta myöhemmin ja tällä kertaa mediana Canal+.

Mitä itse leffaan sitten tulee niin osittain oli muistikuvia tapahtumista eli ihan ensimmäisestä katselukerrasta ei ollut kyse. Juonesta ei kyllä noin muuten ollut silloin aikaisemmin mitään käsitystä, mutta nyt tilanne oli jo parempi. Leffa oli oikeastaan aika perusjännäri missä Kyle MacLachlan selvittää irti leikatun korvan mysteeriötä. Apuna matkassa Laura Dern, joka tietää kertoa, että korvan omistaja saattaisi selvitä mystisen laulajattaren Isabella Rosselinin avulla/kautta.

Empire of the Sun

2007-09-17T21:21:00.000+03:00

Tänään tuli Canal+:lta Spilbergin Empire of the Sun. Leffa kertoi, varsin Spielbergin tyylillä Jim Grahamin kokemuksista Japanilaisella vankileirillä. Grahamia näytteli nykyinen suosikki Christian Bale, joka oikeastaan oli se syy miksi tämä tuli edes katsottua. Bale oli tätä tehdässä 13 v., mutta roolisuoritus toki varsin mainio.

Itse leffa oli alussa varsin vauhdikas, mutta muuttui pikkuhiljaa tylsänpuoleiseksi ja voisi sanoa, että puoli tuntia vähemmän olisi riittänyt. IMDb:n trivian mukaan vankileiri-osiosta olisi leikattu useampikin rooli pois, joten ilmeisesti pituutta olisi saattanut olla vielä enemmän. Parempi näin.

Jim Jones ja Bruce Lee

2007-09-12T21:06:00.000+03:00

Eilen illalla tuli katsottua TV2:lta tullut dokumentti Jonestown: The Life and Death of Peoples Temple. Dokumentissa käytiin läpi tapahtumia, jotka johtivat 909 ihmisen kuolemaan Jim Jonesin Guyanassa olevassa "utopiassa". Aihe ei ollut ainakaan allekirjoittaneelle yhtään tuttu, mutta varsin mielenkiintoinen kaikeasta huolimatta. On hämmentävää ajatella miten yksi ihminen saa yleisönsä sellaiseen hurmioon, että tappavat itsensä ja omaisensa näin helposti.

Jonestown näytettiin myös viime vuonna R&A:ssa, mutta se jäi ehkä-osastolle. Pisteet YLE:lle, että tämä näytettiin nyt kun uusi festari odottaa nurkan takana.

Tänään oli vuorossa hieman iloisempi ja äärimmäisen viihdyttävä Enter the Dragon. Tässä elokuvassa Bruce Lee (Lee) lähtee tuplakostolle Kien Shih:n (Han) saarella järjestettävään kung fu-kilpailuun. Taistelu osuudet varsin hienoja ja sekin tässä lämmittää, että turhaa kikkailua ei ole ollenkaan vaan leffa kulkee eteenpäin oikeastaan kokoajan. Elokuvahan oli amerikkalaista tuotantoa ja todella suosittu. Vähän häiritsi DVD-versio missä, joka oli dubattu kiinaksi.

Elokuva jäi Lee:n viimeiseksi mikä on kyllä todellinen sääli.

Rakkautta ja Anarkiaa

2007-09-11T15:09:00.001+03:00

Tänään oli suuri päivä kun Rakkautta ja Anarkiaa-leffafestarin ennakkomyynti alkoi. Uusi nettivarausjärjestelmä ei aluksi toiminut kovinkaan hyvin, mutta myöhemmin homma alkoi toimimaan paremmin ja liput tuli hankittua. Sinänsä systeem oli mukavampi kuin ennen eli ei tarvinnut mennä aamulla jonottmaan.

Omalla listalla on tänä vuonna 18 leffaa. Saattaa olla, että pari lisäystä on vielä tulossa.

Leffalista aloittaa

2007-09-10T14:15:00.000+03:00

Hetken mielijohteesta ajattelin perustaa tämmöisen blogin. Aiheena oma leffalista jossa on listattuna nähtyjä elokuvia. Joskus muinoin leffalistaan kaivattiin kommentteja pelkän nimen sijasta ja nyt se ehkä on helpompaa. Laajempia kirjoituksia tulee jos sille on tarvetta.